Kuulumisa piiiiitkästä aikaa

Edellisestä päivityksestä onkin jo kulunut aikasta kauan. Kiirettä on pitäny ja siksi pitkä tauko.

Aloittakaamme Turun reissusta. Matka oli raskas mutta erittäin antoisa. Perjantaina treenattiin ohjaajan kuntoa ja ketteryyttä, joissa onkin paljon parantamisen varaa. Lauantaina oli ohjelmassa 32 esteen (muistaakseni) ratapätkä. Ensiksi pilkottiin se palasiin, suoritettiin muutama osio ja sitten lähdettiin yrittämään koko rataa. Virheestä jäähylle ja miettimään tekosia. Samalla treenasimme myös mielikuva harjoitusta josta on apua, varsinkin jos radassa on joki kinkkinen kohta, joka ei millään meinaa tallentua korvien välissä olevalle kovalevylle. Sunnuntaina jatkoimme 27 esteen ratareeniä. Taas tuli paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä. Ainoa huono puoli näissä etelän reissuissa on se että ne on niin kaukana. :) Kotona oltiin maanantain puolella klo 01:00.

Seuraava viikonloppu 28-29.3 vietetiin taas agilityn merkeissä Vöyrillä. Lauantaina kaksi agirataa. Suurimman ongelman meille tuotti keinu, joka molemmilla radoilla tehtiinkin lentokeinuna. :( Olin lievästi sanottuna hämmästynyt ja liioiteltuna kerrottuna järkyttynyt kyseisitä suorituksista. Kerran aikaisemmin on lentokeinu kisoissa otettu ja sen jälkeen sitä ei olekkaan tapahtunut kunnes jälleen taas. No sijoitukset oli ekasta kisasta 3. ja toisesta startista 2. Eli ihan tyhjin käsin ei tarvinut kotio lähteä. ;)) Olisin kyllä ennemmin ottanut ne lentokeinuttomat suoritukset kuin palkinnot.... Kiitos KETYN, pääsin illalla ottamaan keinun muutaman kerran. Jonkinlaista haparointia oli havaittavissa.

Sunnuntain radoista ei sitten jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Tuloksena kaksi hylkyä ja syy hylkyihin löytyy kun ohjaaja katsoo peiliin......

Lauantaina 4.4 lähdetiinkin sitten kohti Utsjokea. Tiedossa rentoutusta, ulkoilua, moottorikelkkailua, nukkumista ja koirille vielä poronluita. Tämä olikin Bobon ensimmäinen kerta pohjoisessa. Matka meni yllättävän hyvin vaikka Blackie joutuikin matkustamaan takapenkillä. Ehkä ne muutamat reissut häkissä ovat tuottaneet tulosta, sillä nyt maltetiin mennä maate jo ensimmäisen 30km matkanteon jälkeen. Aikaisemminhan on matka tehty takapenkillä seisten ja läähättäen ja viimeistään 50km ennen Utsjokea on luovutettu ja laitettu maate. Bobo matkusti takaosassa kuin vanha tekijä. Välillä se nousi seisomaan ja kurkki meitä niskatukien välistä ja pisti taas maate :) Utsjoelle se kotiutu välittömästi, varsinkin kun sai heti poronluun jyrsittäväksi.

Tiistaina noustiiin kävellen tunturiin ja käytiin tunturijärven rannalla olevalla kodalla paistamassa makkarat. Koirat sai kisuta vapaana keskenään. Hieman kyllä jännitti miten käy jos Bobo saa hajun poroista. Lähteekö jätkä niiden perään ja jos lähtee, tuleeko takaisin? Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Kotimatka alas tunturista sujui sutjakammin kuin ylös meno. Reittivalinnasta johtuen jouduin välillä ottamaan Blackien syliin ja sitten laskettiinkin persmäkeä alas. :)) Bobo oli ihmeisään; WTF tuo emäntä oikeen touhuaa??? Mukavaa oli, kiitos retken järjestäjälle. :)

Kiitokset Wings-illasta myös E&J:lle! Ehkäpä joskus päästän myös haamukirjoittajat vauhtiin tällä palstalla. ;)

Yritän lisäillä kuvia sivuille kunhan saan se kamerasta siirrettyä koneelle ja jos osaan sen lisäilyn tehdä.